Doomsday Devil †
05.08.2016-22.03.2020
Devil lopetettiin 20-vuotiaana kinnerpattien ja nivelrikon oireilun vuoksi. Ori jätti jälkeensä 3 hienoa jälkeläistä ja keräsi mainetta ja kunniaa niin kisoista, näyttelyistä kuin laatuarvostelustakin.
c. ransu.kuvat.fi, CC BY-NC 3.0
|
Nimi: Doomsday Devil, "Devil"
Rotu: Welsh D Syntymäaika, ikä: 05.08.2016, 20-vuotias Sukupuoli: Ori Säkäkorkeus, väri: 148cm, musta Rekisterinro: VH17-026-0005 Omistaja: Layda VRL-14488 Maahantuoja & ex-omistaja: Sonja VRL-11911 Kasvattaja: Julia Haywatch evm Painotus: Koulu- ja esteratsastus Koulutustaso: Helppo A, 100cm |
KTK-II - 20.04.2018 - (20 + 19 + 20 + 19 = 78p.)
KRJ-II - 15.12.2019 - (8 + 42 + 17 + 11,5 + 11,5 = 90p.)
SPC: Q-DR, SCh-RD, Q-AR
KRJ-II - 15.12.2019 - (8 + 42 + 17 + 11,5 + 11,5 = 90p.)
SPC: Q-DR, SCh-RD, Q-AR
Mulle ei ole paljoa jäänyt Devilin historiaa käsiini, mutta kerron kaiken jonka suinkin tiedän. Ori syntyi pieneen brittiläistalliin lämpimänä elokuun iltana vuonna 2016. Kasvattaja oli ottanut melko riskin astuttaessaan tulisen Diva-tammansa, mutta halusi välttämättä yrittää siirtää ponin potentiaalin seuraavaankin sukupolveen, ja valitsikin oriksi rauhaisan lähitallin Diablon. Varsasta ilmeisesti kasvoi kuukausien kuluessa melko mahdoton, ja heti vieroitusikään ehdittyään se myytiin pois. Jokusen mutkan kautta se päätyi Sonjan welshponisiittolaan Walesiin, jossa orin vallaton luonne saatiin tiukan kurin ja koulutuksen avulla valjastettua. Potentiaalia ei ponista puuttunut, ja se kisasi menestyksekkäästi niin koulu- kuin esteratsastuksessakin. Kaksi varsaakin sille ehti siunaantua, ori ja tamma, mutta talli joutui lopettamaan toimintansa ja Devil päätyi myyntiin. Tiedä sitten miksi nämä vaikeimmat poninpenteleet päätyvät lopulta minulle, mutta kuin magneetin tavoin vedin tämänkin paholaisen perässäni Suomeen.
Tämä lyhyesti ihan vain Devil-nimellä tunnettu oriherra oli kasvattajansa mukaan saanut nimensä ihan suunnitellusti, eikä suinkaan summan mutikassa. Ponin kanssa touhuamiseen tarvitaan juuri se oikea ihminen, jolla on motivaatiota ja aikaa panostaa siihen tutustumiseen ja metkujen ennakoimiseen. Devilin piteleminen nimittäin vaatii hermoja, voimaa ja taitoja, mutta loppupeleissä sen kanssa työskenteleminen on kovin palkitsevaa, vaikka se onkin nimensä veroinen räyhänhenki.
Devil kannattaa aina, ihan joka tilanteessa hoitaa käytävällä. Se pyörii ja hermoilee karsinassa, ja menettää lopulta malttinsa aivan totaalisesti. Kahdelta puolelta sidottuna se pysyy kiinni ketjuissa, muta ajan käytyä pitkäksi saattaa kuopia ja alkaa hirnumaan raivostuttavan kimeällä äänellään hevosystävilleen.
Entä ratsastaessa? Devil ei ole aran ratsastajan poni. Eikä oikeastaan keskiverronkaan. Se vaatii todella selkeät, vahvat otteet, eikä tosiaan jää tyytyväisenä peräänantoon kevyellä pohkeen tuella ja hennolla kädellä. Vaikka hevosen kanssa tulisi aina olla todella hellä, kunnioittava ja rauhallinen, niin Devil on kyllä poikkeusten poikkeus. Oria saa ratsastaa ronskisti ja rämäpäisesti, taivutella paljon ja tehdä teräviä, nopeita siirtymiä. Vasta kun ratsastaja on jo kaikkensa antanut alkaa Devil todella toimia, ja hienosti toimiikin. Treeni on orin kanssa palkitsevaa, ja oikeasti työskennellessään se esittää etenkin tosi kivoja väistöjä, avoja ja sulkuja sekä liikkuu upeasti ylämäkeen.
Kisoissa Devil on kiertänyt elämänsä aikana satoja kertoja, muttei kyllästy siihen koskaan. Jo traileriin astuessaan se tietää mihin pääsee, ja matkustaa innosta puhisten. Kisapaikalla se tervehtii kaikkia kimakasti hirnuen ja hörähdellen, ja lämmittelyalueella ilmoittaa saapuneensa paikalle kera kauniin rodeosisääntulon. Radalla se vasta villiintyykin, eikä olisi ensimmäinen kerta kun koulukisoista tullaan pois mukana lappu, jossa tuomarin kommentti on "Kiireinen rata, takapää ajoin lennokas."
historian kirjoittanut Layda VRL-14488, luonteen Sonja VRL-11911 (pidennys Layda)
Tämä lyhyesti ihan vain Devil-nimellä tunnettu oriherra oli kasvattajansa mukaan saanut nimensä ihan suunnitellusti, eikä suinkaan summan mutikassa. Ponin kanssa touhuamiseen tarvitaan juuri se oikea ihminen, jolla on motivaatiota ja aikaa panostaa siihen tutustumiseen ja metkujen ennakoimiseen. Devilin piteleminen nimittäin vaatii hermoja, voimaa ja taitoja, mutta loppupeleissä sen kanssa työskenteleminen on kovin palkitsevaa, vaikka se onkin nimensä veroinen räyhänhenki.
Devil kannattaa aina, ihan joka tilanteessa hoitaa käytävällä. Se pyörii ja hermoilee karsinassa, ja menettää lopulta malttinsa aivan totaalisesti. Kahdelta puolelta sidottuna se pysyy kiinni ketjuissa, muta ajan käytyä pitkäksi saattaa kuopia ja alkaa hirnumaan raivostuttavan kimeällä äänellään hevosystävilleen.
Entä ratsastaessa? Devil ei ole aran ratsastajan poni. Eikä oikeastaan keskiverronkaan. Se vaatii todella selkeät, vahvat otteet, eikä tosiaan jää tyytyväisenä peräänantoon kevyellä pohkeen tuella ja hennolla kädellä. Vaikka hevosen kanssa tulisi aina olla todella hellä, kunnioittava ja rauhallinen, niin Devil on kyllä poikkeusten poikkeus. Oria saa ratsastaa ronskisti ja rämäpäisesti, taivutella paljon ja tehdä teräviä, nopeita siirtymiä. Vasta kun ratsastaja on jo kaikkensa antanut alkaa Devil todella toimia, ja hienosti toimiikin. Treeni on orin kanssa palkitsevaa, ja oikeasti työskennellessään se esittää etenkin tosi kivoja väistöjä, avoja ja sulkuja sekä liikkuu upeasti ylämäkeen.
Kisoissa Devil on kiertänyt elämänsä aikana satoja kertoja, muttei kyllästy siihen koskaan. Jo traileriin astuessaan se tietää mihin pääsee, ja matkustaa innosta puhisten. Kisapaikalla se tervehtii kaikkia kimakasti hirnuen ja hörähdellen, ja lämmittelyalueella ilmoittaa saapuneensa paikalle kera kauniin rodeosisääntulon. Radalla se vasta villiintyykin, eikä olisi ensimmäinen kerta kun koulukisoista tullaan pois mukana lappu, jossa tuomarin kommentti on "Kiireinen rata, takapää ajoin lennokas."
historian kirjoittanut Layda VRL-14488, luonteen Sonja VRL-11911 (pidennys Layda)
Sukuselvitys
i. Diablo: Tämä korpinmusta hevosmittoihin yltävä ori ei nimestään huolimatta suinkaan ollut mikään paholainen. Diablo oli jykevä ja aika tuiman näköinen, mutta todellisuudessa kyllä aikamoinen nallekarhu. Uusien tuttavuuksien seurassa ori oli usein hieman etäinen ja jäykkä, mutta tutustumisen jälkeen siitä tapasi kuoriutua nopeasti seurallinen ja pirteä kaveri. Diablon suku oli täynnä menestyneitä showponeja, mutta valitettavasti ori itse ei koskaan päässyt kilpakentille asti. Se loukkaantui esteratsastusharjoituksissa alle 5-vuotiaana ja aktiivinen treenaaminen täytyi unohtaa. Diablo myytiin loukkaantumisen jälkeen nopeasti eteenpäin ja muutaman kodinvaihdoksen jälkeen se löysi itselleen sopivan omistajan, joka oli kiinnostunut sunnuntaikävelyistä, näyttelyistä ja jalostuksesta. Diablo pääsi oikeuksiinsa näyttelykehissä ja lopulta se kantakirjattiin ykköspalkinnolle. 18-vuotiaana sillä oli jo lähemmäs 40 jälkeläistä, joille se oli kaikille periyttänyt dominoivaa mustaa väriään ja moitteetonta rakennettaan. Diablo kuoli valitettavasti jo ennen 20-vuotispäiväänsä, kun se loukkasi jalkansa uudestaan laitumella, tällä kertaa aivan liian pahasti.
ii. Like A Devil, lyhyemmin Dev, oli melko suosittu jalostusori sekä Englannissa että Belgiassa. Se syntyi Lontoon lähellä ja kiersikin kyseisen kaupungin ympärillä ahkerasti näyttelyissä ja vanhemmiten myös ratsastuskisoissa. Devissä ei ratsupuolella nähty ainakaan liiallista potentiaalia, mutta matalan tason poniluokissa se pärjäsi sijoittuen. Näyttelyissä oria rakastettiin, ja se kantakirjattiinkin ykköspalkinnolla jo melko nuorena. Musta poni sai Englannissa parisenkymmentä varsaa ja muutti sitten Belgiaan eräälle ponitallille. Se sai sekä welsh- että ratsuponivarsoja myös Belgian puolella. Suurikokoinen lihaskimppu Dev valitettavasti loukkaantui ratsastustapaturmassa pahasti 15-vuotiaana, ja sitä kuntoutettiin vuosi kehnoin tuloksin. Lopulta paranemisennusteen huononnuttua se päästettiin kivuistaan kuusitoistavuotiaana.
ie. Dahlia oli mustanruunikko tamma, joka eli syntymästä kuolemaansa, huimat 25 vuotta, samalla omistajalla. Sen kuolema oli vanhalle omistajarouvalle uskomattoman kova paikka, ja tamman kuoltua nainen myi kaikki loput hevosensa pois. Dahlia oli luonteeltaan niin kultainen ja täydellinen kuin voi poni olla - tai näin olemme kuulleet omistajaltaan. Nuorena se kisasi kouluratsastuksessa suurissakin kisoissa, ei se aivan voittaja-ainesta ollut muttei koskaan viimeinenkään. Sijoja sille kuitenkin kertyi kymmenittäin, ja eläköityi niistä puuhista 15-vuotiaana. Tämän jälkeen tamma sai kolme orivarsaa ja eleli lopunelämäänsä melko vapaasti laitumella satunnaisesti omistajansa kanssa maastoillen.
e. Doom Diva: Doom Diva oli ensiaskelistaan lähtien määrätietoinen ja ylpeä neiti. Siihen oli siirtynyt täydellisessä tasapainossa niin tulisen isänsä kuin kipakan emänsäkin ominaisuuksia, joten sen kasvattajalla ei kauaa mennyt nimen keksimisessä. Tämän "tuhodiivan" läsnä ollessa asiat eivät ikinä sujuneet täysin mutkitta, sillä tämä musta paholainen levitti kaaosta ympäristöönsä sekä tahallisesti että tahattomasti. Taitavissa käsissä Doom Diva oli kuitenkin hallittavissa, eikä sen taidoissakaan ollut valittamista. Tamma hyppäsi sujuvasti 90 cm ratoja ja hallitsi helpon A:n asiat kuin vettä vaan, jos sen vain sai viitsimään. Joinain päivinä Doom Divaa täytyi hieman mielistellä, kun taas toisinaan se vaati oikein tomeraa komennusta toimiakseen. Doom Diva pääsi lomailemaan ja varsomaan aina silloin, kun sen omistaja odotti itsekin lasta. Lopulta Doom Diva sai kolme jälkeläistä, kaikki pikimustia oreja. Viimeisen varsansa, Doomsday Devilin, jälkeen tamma jäi eläkkeelle. Se ehti nauttia leppoisasta pihattoelämästä 24-vuotiaaksi asti, ennen kuin ähky vei sen eläinlääkärireissun kautta hautaan.
ei. Doomsday eli orina vain 6-vuotiaaksi asti, ja sen varsamääräkin jäi sen mukaiseksi. Vain kahden ponin isä oli luonteeltaan mukavan reipas ja itsevarma, ja toimikin kahden eri juniorin este- ja kouluponina monet vuodet. Se voitti useita mestaruuksia molemmissa lajeissa ja tuli kaikkien kanssa toimeen, puhumattakaan sen huimasta potentiaalista. Huhu kertoo, että parhaimpina vuosinaan sen myyntihinta on lähennellyt kolmeakymmentätuhatta, eikä suotta. Musta ruuna häikäisi katsojansa kerta toisensa perään, ja viimeiset vuotensa toimi ratsastuskoulussa kokeneiden opetusponina - sanomattakin selvää, että kaikkien lempiponiksihan se nousi!
ee. Number One Diva oli... tai noh, ei tästä varmaan tarvitse mitään sanoa, nimi kertoo. Diva oli varsin kurakammoinen hienohelma, joka ei sietänyt edes sadetta saatika tuulta. Ruunikko kuului jokaisessa elämänsä eri kodissa tallin hankalimpien hevosten kastiin, ja olikin siksi vuosia kiertolaisena ympäri Iso-Britanniaa. Kerta toisensa jälkeen sen hinta tippui alaspäin, ja sen osti uusi henkilö, joka koki osaavansa kouluttaa projektista hienon pelin. No ei siitä koskaan mitään tullut, Diva oli Diva ja sen luonne vain paheni alati vaihtuvan elinympäristön ja stressin takia. Lopulta se päätyi suurelle ratsastuskoululle, jossa se eli laitumella harvalla ihmiskontaktilla ja sai neljä varsaa, kaksi tammaa ja kaksi oria.
isän ja emän tekstit c. Sonja VRL-11911
ii, ie, ei, ee tekstit c. Layda VRL-14488
ii. Like A Devil, lyhyemmin Dev, oli melko suosittu jalostusori sekä Englannissa että Belgiassa. Se syntyi Lontoon lähellä ja kiersikin kyseisen kaupungin ympärillä ahkerasti näyttelyissä ja vanhemmiten myös ratsastuskisoissa. Devissä ei ratsupuolella nähty ainakaan liiallista potentiaalia, mutta matalan tason poniluokissa se pärjäsi sijoittuen. Näyttelyissä oria rakastettiin, ja se kantakirjattiinkin ykköspalkinnolla jo melko nuorena. Musta poni sai Englannissa parisenkymmentä varsaa ja muutti sitten Belgiaan eräälle ponitallille. Se sai sekä welsh- että ratsuponivarsoja myös Belgian puolella. Suurikokoinen lihaskimppu Dev valitettavasti loukkaantui ratsastustapaturmassa pahasti 15-vuotiaana, ja sitä kuntoutettiin vuosi kehnoin tuloksin. Lopulta paranemisennusteen huononnuttua se päästettiin kivuistaan kuusitoistavuotiaana.
ie. Dahlia oli mustanruunikko tamma, joka eli syntymästä kuolemaansa, huimat 25 vuotta, samalla omistajalla. Sen kuolema oli vanhalle omistajarouvalle uskomattoman kova paikka, ja tamman kuoltua nainen myi kaikki loput hevosensa pois. Dahlia oli luonteeltaan niin kultainen ja täydellinen kuin voi poni olla - tai näin olemme kuulleet omistajaltaan. Nuorena se kisasi kouluratsastuksessa suurissakin kisoissa, ei se aivan voittaja-ainesta ollut muttei koskaan viimeinenkään. Sijoja sille kuitenkin kertyi kymmenittäin, ja eläköityi niistä puuhista 15-vuotiaana. Tämän jälkeen tamma sai kolme orivarsaa ja eleli lopunelämäänsä melko vapaasti laitumella satunnaisesti omistajansa kanssa maastoillen.
e. Doom Diva: Doom Diva oli ensiaskelistaan lähtien määrätietoinen ja ylpeä neiti. Siihen oli siirtynyt täydellisessä tasapainossa niin tulisen isänsä kuin kipakan emänsäkin ominaisuuksia, joten sen kasvattajalla ei kauaa mennyt nimen keksimisessä. Tämän "tuhodiivan" läsnä ollessa asiat eivät ikinä sujuneet täysin mutkitta, sillä tämä musta paholainen levitti kaaosta ympäristöönsä sekä tahallisesti että tahattomasti. Taitavissa käsissä Doom Diva oli kuitenkin hallittavissa, eikä sen taidoissakaan ollut valittamista. Tamma hyppäsi sujuvasti 90 cm ratoja ja hallitsi helpon A:n asiat kuin vettä vaan, jos sen vain sai viitsimään. Joinain päivinä Doom Divaa täytyi hieman mielistellä, kun taas toisinaan se vaati oikein tomeraa komennusta toimiakseen. Doom Diva pääsi lomailemaan ja varsomaan aina silloin, kun sen omistaja odotti itsekin lasta. Lopulta Doom Diva sai kolme jälkeläistä, kaikki pikimustia oreja. Viimeisen varsansa, Doomsday Devilin, jälkeen tamma jäi eläkkeelle. Se ehti nauttia leppoisasta pihattoelämästä 24-vuotiaaksi asti, ennen kuin ähky vei sen eläinlääkärireissun kautta hautaan.
ei. Doomsday eli orina vain 6-vuotiaaksi asti, ja sen varsamääräkin jäi sen mukaiseksi. Vain kahden ponin isä oli luonteeltaan mukavan reipas ja itsevarma, ja toimikin kahden eri juniorin este- ja kouluponina monet vuodet. Se voitti useita mestaruuksia molemmissa lajeissa ja tuli kaikkien kanssa toimeen, puhumattakaan sen huimasta potentiaalista. Huhu kertoo, että parhaimpina vuosinaan sen myyntihinta on lähennellyt kolmeakymmentätuhatta, eikä suotta. Musta ruuna häikäisi katsojansa kerta toisensa perään, ja viimeiset vuotensa toimi ratsastuskoulussa kokeneiden opetusponina - sanomattakin selvää, että kaikkien lempiponiksihan se nousi!
ee. Number One Diva oli... tai noh, ei tästä varmaan tarvitse mitään sanoa, nimi kertoo. Diva oli varsin kurakammoinen hienohelma, joka ei sietänyt edes sadetta saatika tuulta. Ruunikko kuului jokaisessa elämänsä eri kodissa tallin hankalimpien hevosten kastiin, ja olikin siksi vuosia kiertolaisena ympäri Iso-Britanniaa. Kerta toisensa jälkeen sen hinta tippui alaspäin, ja sen osti uusi henkilö, joka koki osaavansa kouluttaa projektista hienon pelin. No ei siitä koskaan mitään tullut, Diva oli Diva ja sen luonne vain paheni alati vaihtuvan elinympäristön ja stressin takia. Lopulta se päätyi suurelle ratsastuskoululle, jossa se eli laitumella harvalla ihmiskontaktilla ja sai neljä varsaa, kaksi tammaa ja kaksi oria.
isän ja emän tekstit c. Sonja VRL-11911
ii, ie, ei, ee tekstit c. Layda VRL-14488
Jälkeläiset:
s. 06.12.2016 - wD-o. Diabolic Dael KTK-II - e. Diablo Rose - om. Sonja VRL-11911
s. 27.02.2018 - wD-t. Afterlife Dael KTK-II - e. Afterglow - om. Elli L.
s. 08.02.2020 - wD-o. Diabolos Fabe - e. No Tomorrow - om. Layda VRL-14488
Kisatulokset:
KRJ-sijoitukset = 41, joista CUP-sijoja 2 13.01.2017 - KRJ - Kievarinkuja - Helppo A - 4/50 14.01.2017 - KRJ - Hengenvaara - Helppo A - 2/50 15.01.2017 - KRJ - Cadogan Ponies - Helppo B - 2/40 16.01.2017 - KRJ - Hengenvaara - Helppo A - 7/50 17.01.2017 - KRJ - Cadogan Ponies - Helppo B - 1/40 17.01.2017 - KRJ - Hengenvaara - Helppo A - 7/50 17.01.2017 - KRJ - Cadogan Ponies - Helppo A - 3/40 18.01.2017 - KRJ - Cadogan Ponies - Helppo A - 5/40 20.01.2017 - KRJ - Hengenvaara - Helppo A - 1/50 23.01.2017 - KRJ - Hengenvaara - Helppo A - 7/50 26.01.2017 - KRJ - Cadogan Ponies - Helppo B - 3/40 16.02.2017 - KRJ - Hengenvaara - Helppo A - 1/50 19.02.2017 - KRJ - Hengenvaara - Helppo A - 6/50 20.02.2017 - KRJ - Rósgarður - Helppo A - 7/100 30.03.2017 - KRJ-CUP - Hukkapuro - Helppo A - 27/349 31.05.2017 - KRJ-CUP - Savage - Helppo A - 17/242 09.06.2018 - KRJ - Kärmeniemi - Helppo A - 2/40 19.06.2018 - KRJ - Rushock Bog - Helppo A - 2/30 21.07.2018 - KRJ - Ristikallio - Helppo A - 4/40 27.07.2018 - KRJ - Ristikallio - Helppo A - 5/40 21.08.2018 - KRJ - Viisikko - Helppo A - 1/40 21.08.2018 - KRJ - Ristikallio - Helppo A - 3/40 22.08.2018 - KRJ - Ristikallio - Helppo A - 5/40 22.08.2018 - KRJ - Viisikko - Helppo A - 1/40 23.08.2018 - KRJ - Viisikko - Helppo A - 4/40 24.08.2018 - KRJ - Ristikallio - Helppo A - 2/40 27.08.2018 - KRJ - Ristikallio - Helppo A - 5/40 29.08.2018 - KRJ - Ristikallio - Helppo A - 6/40 29.08.2018 - KRJ - Viisikko - Helppo A - 2/40 31.08.2018 - KRJ - Ristikallio - Helppo A - 6/40 31.08.2018 - KRJ - Ristikallio - Helppo A - 3/40 02.09.2018 - KRJ - Ristikallio - Helppo A - 3/40 04.09.2018 - KRJ - Viisikko - Helppo A - 10/100 24.10.2018 - KRJ - Rushock Bog - Helppo A - 3/40 26.10.2018 - KRJ - Rushock Bog - Helppo A - 3/40 27.10.2018 - KRJ - Rushock Bog - Helppo A - 6/40 30.10.2018 - KRJ - Rushock Bog - Helppo A - 2/40 11.04.2019 - KRJ - Pikkupelto - Helppo A - 7/52 23.04.2019 - KRJ - Pikkupelto - Helppo A - 3/52 24.04.2019 - KRJ - Pikkupelto - Helppo A - 7/52 30.04.2019 - KRJ - Pikkupelto - Helppo A - 1/52 |
ERJ-sijoitukset = 39, joista CUP-sijoja 2 23.12.2016 - ERJ - Romilly - 100 cm - 3/60 05.01.2017 - ERJ - Romilly - 100 cm - 8/80 07.01.2017 - ERJ - Romilly - 100 cm - 6/80 11.01.2017 - ERJ - Hengenvaara - 100 cm - 6/50 12.01.2017 - ERJ - Hengenvaara - 100 cm - 7/50 12.01.2017 - ERJ - Ventos - 100 cm - 4/30 13.01.2017 - ERJ - Ventos - 100 cm - 3/30 15.01.2017 - ERJ - Ventos - 100 cm - 3/30 17.01.2017 - ERJ - Hengenvaara - 100 cm - 2/50 22.01.2017 - ERJ - Cadogan Ponies - 100 cm - 6/40 26.01.2017 - ERJ - Cadogan Ponies - 100 cm - 5/40 27.01.2017 - ERJ - Cadogan Ponies - 100 cm - 3/40 28.01.2017 - ERJ - Cadogan Ponies - 100 cm - 1/40 29.01.2017 - ERJ - Hengenvaara - 100 cm - 6/50 28.02.2017 - ERJ-CUP - Hukkapuro - 90 cm - 5/250 28.02.2017 - ERJ - Colosseum - 100 cm - 5/43 15.03.2017 - ERJ - Teilikorpi - 100 cm - 6/40 30.03.2017 - ERJ-CUP - Kilpailukeskus Bailador - 90 cm - 10/166 09.06.2018 - ERJ - Duán Stable - 100 cm - 1/50 22.08.2018 - ERJ - Ristikallio - 100 cm - 1/40 28.08.2018 - ERJ - Ristikallio - 100 cm - 2/40 30.08.2018 - ERJ - Ristikallio - 100 cm - 4/40 04.09.2018 - ERJ - Viisikko - 100 cm - 7/100 06.09.2018 - ERJ - Viisikko - 100 cm - 3/100 10.09.2018 - ERJ - Viisikko - 100 cm - 3/100 17.09.2018 - ERJ - Ruuvalli - 100 cm - 2/40 05.11.2018 - ERJ - Ponitila Adina - 100 cm - 2/50 14.12.2018 - ERJ - Hiivurin Suomenhevoset - 90 cm - 1/30 15.12.2018 - ERJ - Hiivurin Suomenhevoset - 90 cm - 3/30 17.12.2018 - ERJ - Hiivurin Suomenhevoset - 90 cm - 3/30 17.12.2018 - ERJ - Hiivurin Suomenhevoset - 100 cm - 5/30 20.12.2018 - ERJ - Hiivurin Suomenhevoset - 90 cm - 5/30 31.01.2019 - ERJ-CUP - Mörkövaara - 100 cm - 11/138 14.02.2019 - ERJ - Team J&K - 100 cm - 6/40 02.03.2019 - ERJ - Daelwyn - 100 cm - 2/30 14.03.2019 - ERJ - Hiivurin Suomenhevoset - 100 cm - 3/40 19.03.2019 - ERJ - Hiivurin Suomenhevoset - 90 cm - 1/40 19.03.2019 - ERJ - Hiivurin Suomenhevoset - 100 cm - 4/40 20.03.2019 - ERJ - Hiivurin Suomenhevoset - 100 cm - 4/40 |
VSN-näyttelyt:
12.02.2017 - VSN - Daelwyn, Welsh D - 3/12 - RCH 28.08.2018 - VSN - Adina, wD-orit - 3/12 - RCH Show Pony Circuit: SPC-tunnus: SPC-SR1-1549 Tittelit: Q-DR, SCh-RD, Q-AR Riding: 2750 p. Driving: 650 p. In-Hand: 180 p. Yhteensä: 3580 p. |
Päiväkirja:
20.11.2019 - Devil ja puoliylläpitäjä - Kirjoittanut omistaja (Layda)
"Täähän on yllättävän kiva ratsastaa! Voimakkaat liikkeet ja alun pelleilyn jälkeen muutenkin melko kiva. Vaikka onhan tää haastava ja varmaan menee paremmin kun oppii tuntemaan."
Deviliä oli tullut kokeilemaan eräs puoliylläpitäjäehdokas, joka etsi itselleen kivaa projektia edellisen ylläpitosopimuksen päätyttyä. Nainen oli jo kokeillut aiemmin kahta tallin puoliveristä, ja oli nyt lopettelemassa koeratsastusta Devilin kanssa. Olin varma, että se olisi kolmesta vaihtoehdosta ratsastajan inhokki, mutta yllätyksekseni hän kertoi harkitsevansa ponia vakavimmin.
"Mä harkitsen jonkun aikaa ja laitan viestiä päätöksestä. Käyn suoraan vielä kokeilemassa yhtä lähitallin kilpatammaa ja laitan illalla tai huomisaamuna viestiä!" nainen ilmoitti ja lähti pikkuhiljaa kotiin päin. Vilkutin vielä auton kaartaessa pois tallin pihasta ja palasin kahvioon.
Illalla olin kävelemässä käytävää läpi tarkistaen, että hevoset olivat sisällä ja jokaisella oli ruokaa ja karsinassa siisti purupeite, kun puhelimeni ilmoitti viestistä. Katsoin karsinoiden tilanteet loppuun ja katsoin viestiä.
"Hei, toinen tämänpäiväinen koeratsastukseni päättyi putoamiseen, eikä tamma säväyttänyt oikein ollenkaan. Devil olisi varmasti paras vaihtoehto kaikista kokeilemistani, ja jos sulle vain sopii, voin esimerkiksi ylihuomenna tulla kirjoittamaan sopimuksen josta puhuttiin."
Hymyilin ja vastasin myönteisesti naisen viestiin kävellen samalla Devilin karsinalle.
"Sulle, Pikkupiru, taisi löytyä juuri ratsastaja!"
06.10.2019 - Paholainen - Kirjoittanut omistaja (Layda)
"Eikä, tiiättekö Daelwynin?" kysyin kahvitauolla istuvilta työntekijöiltäni.
"Se welshtalli?" Mia kysyi. Nyökkäsin.
"Ne joutuu lopettamaan toimintansa", totesin vakavana, mutta sitten käänsin kasvoni kauniiseen hymyyn ja sanoin: "Niillä ois aika kivoja poneja myynnissä. Pitäiskö tehdä reissu Britanniaan ja maahantuotaisiin sieltä taas hevosia?"
"No kyllä sulla riittää näitä ulkomaanreissuja", Mia naurahti epäuskoisesti.
"Millasia poneja? Ettei oo liian läheistä sukua meijän welsheille", punatukkainen Laura pohti. Yleensä hän oli se, joka ensimmäisenä järjen äänenä kertoi, ettei kannata ostaa uusia hevosia, mutta onnekseni welshponit ovat naisen heikkous. Aloin huoletta kertomaan myyntiponeista Mian nyrpeästä naamasta välittämättä, mutta pian nainen lähtikin sanaakaan sanomatta kahvihuoneesta työntekoon, kun me muut aloimme jo suunnitella matkaa.
Selasin poneja uudelleen ja uudelleen läpi, ja iskin aina silmäni samaan yksilöön. Sivuutin sen joka kerta huoletta, sillä ilmoituksessa kerrottiin selvästi, että kyseinen musta ori, Devil, oli nimensä mukaisesti myös luonteeltaan paholainen. Jostain syystä se vain kerta toisensa jälkeen kiinnitti huomioni. Ehkä se oli väri tai rakenne, ehkä suku, mutta tykästyin oriin. Oikeastaan kukaan muu työntekijä ei Devilistä liiemmin välittänyt, mutta viestittelin silti ponin omistajan Sonjan kanssa ja alustavasti puhelimessa sen jo varasinkin. Ponin varaamisen lisäksi varasin muuten myös matkan Walesiin, jonne mukaani otin kaksi työntekijää. Mukaani ei alkuperäisistä suunnitelmista poiketen tarttunutkaan muita hevosia kuin pelkkä Paholainen itse, mutta totesin orissa riittävän hevosta monenkin yksilön verran!
20.11.2019 - Devil ja puoliylläpitäjä - Kirjoittanut omistaja (Layda)
"Täähän on yllättävän kiva ratsastaa! Voimakkaat liikkeet ja alun pelleilyn jälkeen muutenkin melko kiva. Vaikka onhan tää haastava ja varmaan menee paremmin kun oppii tuntemaan."
Deviliä oli tullut kokeilemaan eräs puoliylläpitäjäehdokas, joka etsi itselleen kivaa projektia edellisen ylläpitosopimuksen päätyttyä. Nainen oli jo kokeillut aiemmin kahta tallin puoliveristä, ja oli nyt lopettelemassa koeratsastusta Devilin kanssa. Olin varma, että se olisi kolmesta vaihtoehdosta ratsastajan inhokki, mutta yllätyksekseni hän kertoi harkitsevansa ponia vakavimmin.
"Mä harkitsen jonkun aikaa ja laitan viestiä päätöksestä. Käyn suoraan vielä kokeilemassa yhtä lähitallin kilpatammaa ja laitan illalla tai huomisaamuna viestiä!" nainen ilmoitti ja lähti pikkuhiljaa kotiin päin. Vilkutin vielä auton kaartaessa pois tallin pihasta ja palasin kahvioon.
Illalla olin kävelemässä käytävää läpi tarkistaen, että hevoset olivat sisällä ja jokaisella oli ruokaa ja karsinassa siisti purupeite, kun puhelimeni ilmoitti viestistä. Katsoin karsinoiden tilanteet loppuun ja katsoin viestiä.
"Hei, toinen tämänpäiväinen koeratsastukseni päättyi putoamiseen, eikä tamma säväyttänyt oikein ollenkaan. Devil olisi varmasti paras vaihtoehto kaikista kokeilemistani, ja jos sulle vain sopii, voin esimerkiksi ylihuomenna tulla kirjoittamaan sopimuksen josta puhuttiin."
Hymyilin ja vastasin myönteisesti naisen viestiin kävellen samalla Devilin karsinalle.
"Sulle, Pikkupiru, taisi löytyä juuri ratsastaja!"
06.10.2019 - Paholainen - Kirjoittanut omistaja (Layda)
"Eikä, tiiättekö Daelwynin?" kysyin kahvitauolla istuvilta työntekijöiltäni.
"Se welshtalli?" Mia kysyi. Nyökkäsin.
"Ne joutuu lopettamaan toimintansa", totesin vakavana, mutta sitten käänsin kasvoni kauniiseen hymyyn ja sanoin: "Niillä ois aika kivoja poneja myynnissä. Pitäiskö tehdä reissu Britanniaan ja maahantuotaisiin sieltä taas hevosia?"
"No kyllä sulla riittää näitä ulkomaanreissuja", Mia naurahti epäuskoisesti.
"Millasia poneja? Ettei oo liian läheistä sukua meijän welsheille", punatukkainen Laura pohti. Yleensä hän oli se, joka ensimmäisenä järjen äänenä kertoi, ettei kannata ostaa uusia hevosia, mutta onnekseni welshponit ovat naisen heikkous. Aloin huoletta kertomaan myyntiponeista Mian nyrpeästä naamasta välittämättä, mutta pian nainen lähtikin sanaakaan sanomatta kahvihuoneesta työntekoon, kun me muut aloimme jo suunnitella matkaa.
Selasin poneja uudelleen ja uudelleen läpi, ja iskin aina silmäni samaan yksilöön. Sivuutin sen joka kerta huoletta, sillä ilmoituksessa kerrottiin selvästi, että kyseinen musta ori, Devil, oli nimensä mukaisesti myös luonteeltaan paholainen. Jostain syystä se vain kerta toisensa jälkeen kiinnitti huomioni. Ehkä se oli väri tai rakenne, ehkä suku, mutta tykästyin oriin. Oikeastaan kukaan muu työntekijä ei Devilistä liiemmin välittänyt, mutta viestittelin silti ponin omistajan Sonjan kanssa ja alustavasti puhelimessa sen jo varasinkin. Ponin varaamisen lisäksi varasin muuten myös matkan Walesiin, jonne mukaani otin kaksi työntekijää. Mukaani ei alkuperäisistä suunnitelmista poiketen tarttunutkaan muita hevosia kuin pelkkä Paholainen itse, mutta totesin orissa riittävän hevosta monenkin yksilön verran!